Teatteriesityksiä voi kokea vaikka yksi aisteista puuttuisi

Miten voi kokea taidetta kun yksi aisteista puuttuu? Hyvin, sanovat tulkit, sillä ammattitaiteilijuudesta on hyötyä kulttuurialojen tulkkaukselle. Näyttelijä ja viittomakielen tulkki Eero Enqvist ja näkövammaisten kuvailutulkki, näyttelijä-ohjaaja Helena Ryti tietävät miten taidetta tulkataan.

Miten päädyit tulkkaamaan taidetta?

Helena Ryti: Suoritin vuoden kestävän kulttuurialoille suunnatun kuvailutulkkauskoulutuksen vuosina 2004-2005. Sitä ennen minulla ei ollut mitään käsitystä aiheesta eikä lähipiirissäni ollut ainuttakaan näkövammaista.

Minua kuitenkin kiinnosti se, miten voi kokea taidetta kun sanat korvaavat visuaaliset ärsykkeet. Toki kuunnelmat ovat yksi näkövammaisille tärkeä taiteenlaji, mutta kuvailutulkkauksessa ei luoda uutta taideteosta vaan sanallistetaan jonkun toisen tekemä teos.

Eero Enqvist: Valmistuin viittomakielen tulkiksi vuonna 1995 juuri ennen näyttelijäksi päätymistäni. Olen vuosien varrella tulkannut monenlaista taidetta mutta enimmäkseen teatteria.

Läheskään kaikki tulkit eivät halua tehdä teatteritulkkauksia työn haastavuuden vuoksi. Lähtökohtaisesti tulkki ei saa lisätä eikä poistaa tulkinnoksesta mitään, mutta koska teatteritulkkaus on poeettista kääntämistä antaa se jonkin verran taiteellisia vapauksia.

Katsoa ja nähdä eivät ole kiellettyjä sanoja näkövammaisille.

Mitä on kuvailutulkkaus?

Helena Ryti: Kuvailutulkkaus on näkövammaisille suunnattu palvelu. Sen avulla välitetään sanallisesti se informaatio, joka on visuaalisesti nähtävissä. Näin näkövammaisen on mahdollista seurata eri taidealojen esityksiä ja tapahtumia, katsoa tv-sarjoja ja elokuvia (huom. katsoa ja nähdä eivät ole näkövammaisille kiellettyjä sanoja, toisin kuin yleensä oletetaan) sekä nauttia museoiden tarjonnasta. Kuvailutulkkauksessa kaikenkattava periaate on: kerro mitä näet, kerro oleellinen.

Eero Enqvist: Viittomakielinen katsoja voi halutessaan tilata itselleen tulkit haluamaansa näytökseen Kelan tulkkivälityksen kautta. Kela välittää tilaukseen sopivat tulkit. Teatteritulkkaus on vaativan tason simultaanitulkkausta ja työn laajuuden ja keston takia se pyritään toteuttamaan aina paritulkkauksena eli tilaukseen kiinnitetään kaksi tulkkia.

Missä kaikkialla tulkkauksia käytetään?

Helena Ryti: Kuvailutulkkausta käytetään sekä livenä teatteri-, tanssi- ja sirkusesityksissä että teokseen integroituina käsikirjoituksina. Kuvailutulkin tehtävänä on kertoa keskeiset toiminnat ja tapahtumat siten, että dialogi ei häiriinny.

Yleensä näkövammaiset tulevat esitykseen aiemmin, joten heille voi etukäteen kuvailla lavastuksen, valot, puvustuksen ja henkilöhahmot. Jos mahdollista, näyttelijät käyvät antamassa etukäteen ääninäytteensä.

Näkövammaisille katsojille jaetaan luurit, joiden kautta he kuulevat kuvailutulkkauksen. Useimmiten katsoja pitää luuria toisella korvalla voidakseen toisella korvalla kuunnella esityksen tapahtumat. Kuvailutulkilla on mikrofoni ja hän istuu paikassa jossa ei häiritse muita katsojia.

TV- ja elokuvatuotannoissa kuvailutulkkaus kirjoitetaan etukäteen varsinaisen käsikirjoituksen sisään. Keskeisten toimintojen lisäksi tulkkeeseen on mahdutettava henkilökuvailu sekä lokaatiot. Aikakoodin avulla kuvailun luenta nauhoitetaan. Elokuvateattereissa kuvailutulkkaus on mahdollista kuunnella mobiilisovelluksella.

Kun tein ensimmäisiä kuvailutulkkauskäsikirjoituksia, minulla kului valmiin minuutin tekemiseen noin tunti.

Museoissa käytetään joko livetulkkausta ja niin kutsutuissa digimuseoissa on taideteoksia ja esineistöä kuvailutulkattuna.

Eero Enqvist: Viittomakielen tulkkausta tilataan monenlaisiin tilaisuuksiin kuten teatteriin, opastettuihin kierroksiin taidemuseoissa, stand up-keikoille, oopperaan tai muihin musiikkitapahtumiin. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että syntymäkuuroille musiikilla ei ole juurikaan merkitystä.

Tulkki voidaan tilata myös tulkkaamaan viittomakielistä teatteria puhutulle suomen kielelle. Tällöin puhutaan spiikkauksesta. Itse olen ollut spiikkamassa useita viittomakielisiä esityksiä.

Miten valmistaudut esityksen tulkkaukseen?

Helena Ryti: Kuvailutulkkauksen ennakkosuunnitteluun kuuluu perusteellinen teokseen tutustuminen. Livetulkkauksessa esitys on katsottava ainakin kaksi kertaa etukäteen. On huomioitava esityksen tyylilaji ja se, millaista kieltä ja sanastoa tulkkeessa on syytä käyttää.

Sama pätee tv-sarjan tai elokuvan kuvailutulkkauksessa, mutta työ tapahtuu kotona koneen ääressä. Tilaaja toimittaa aikakoodilla varustetun kopion ja käsikirjoituksen tulkille. Aikakoodin avulla kirjoitetaan kuvailtavat asiat käsikirjoituksen sisään niin, että tulke ei tule dialogin päälle.

Kuvailutulkkaus vaatii täsmällistä ja rikasta suomenkielen käyttöä. Mahdollinen erityissanasto, vaikkapa aseita, autoja tai kasvillisuutta koskeva, on selvitettävä ennen kuin sen voi tulkkeeseen kirjoittaa. Kun tein ensimmäisiä kuvailutulkkauskäsikirjoituksia, minulla kului valmiin minuutin tekemiseen noin tunti. Nykyään se on hieman nopeampaa.

Eero Enqvist: Parhaimmissa tapauksissa viittomakielen tulkit pääsevät seuraamaan jo esityksen harjoituksia. Yleensä tulkit saavat näytelmän käsikirjoituksen ja pääsevät kerran katsomaan esityksen ennen tulkkausta. Tämän jälkeen tulkit sopivat keskenään työnjaosta, eli kumpi tulkkaa ketäkin roolihenkilöä.

Suomalainen viittomakieli kehittyy ja muuttuu ajan ilmiöiden mukana. Hyvä tulkki tuntee uusien viittomien lisäksi myös vanhoja viittomia, jotka eivät enää ole arkipäiväisessä käytössä. Tulkit välittävät myös äänitehosteet esimerkiksi ”ovikello soi” tai ”lapsen itkua”. Myös äänenpainot on mahdollista välittää katsojalle, mikä voi näkyä viittomisen intensiteetissä.

Oleellista on myös se, mihin tulkit sijoitetaan suhteessa näyttämöön. Joissain tapauksissa tulkit on sijoitettu näyttämölle näyttelijöiden sekaan, mutta koska tällainen vaatii viikkojen harjoittelemista etukäteen, ei se käytännössä ole juuri milloinkaan mahdollista.

Yleensä tulkit sijoitetaan näyttämön eteen vasemmalle tai oikealle, mikä vaikeuttaa viittomakielisen katsojan kokemusta, koska hän joutuu ikään kuin seuraamaan tennisottelua.

Hyvä yhteistyö tulkkien ja teatterin välillä edesauttaa tulkkauksen laadukkaan toteutumisen ja viittomakieliselle nautinollisen teatterielämyksen.

Eri laitoksissa ollaan vasta heräämässä siihen, mitä kuvailutulkkaus käytännössä tarkoittaa.

Toteutuuko saavutettavuus ja kuka tulkkauksen maksaa?

Helena Ryti:

Omalla kohdallani kuvailutulkkauskäsikirjoitukset ovat Ylen toimeksiantoja, joissa maksetaan valmiista minuuteista tietyn taksan mukaan. Museoissa joudun itse arvioimaan työmäärän, jonka perusteella sovitaan könttäsumma. Teatteriesityksen kuvailutulkkauksen maksaa joko teatteri tai mahdollinen näkövammaisyhdistys tuntipalkan perusteella.

Yleisesti ottaen, on vielä paljon tehtävää ennen kuin kuvailutulkkaus pääsee lähellekään samaa tasoa kuin viittomakielinen tulkkaus.

Eero Enqvist: Viittomakielisille tulkkauspalvelu on subjektiivinen oikeus eli kuuro saa käyttää tulkkauspalvelua tietyn tuntimäärän vuodessa haluamiinsa tilanteisiin. Tulkin palkka siis korvataan verovaroista tehtyjen tuntien mukaan.

Palvelu on kilpailutettua ja Kelan tulkkivälitys välittää tilaukset kilpailutuksessa pärjänneille tulkkausyrityksille, joita on maassamme kymmeniä. Tämä palvelu edistää kuurojen tasa-arvoa ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä mahdollistaa monien asioiden saavutettavuuden heille.

Viittomakielen tulkkeja koulutetaan muun muassa Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja koulutus kestää nykyisin neljä vuotta.

Mitä etua näyttelijyydestä on kuvailutulkkaukselle ja viittomiselle?

Helena Ryti: Uskon, että teatterialan ammattilaisena osaan hahmottaa kokonaisdramaturgian ja havaita oleellisen. Näyttelijän ja ohjaajan työssä toiminnan korostaminen on keskeistä, itse kutsun tätä verbi-ajatteluksi.

Minulla on lupa leikkiä sanoilla.

Teatterityössä olemme myös koko ajan tekemisissä kielen, sanojen ja tyylilajien kanssa, joten kuvailutulkkaukseen vaadittava rikas ja monipuolinen suomen kieli on jo sisäänrakennettuna meihin. Lisäksi vuorovaikutuksen ammattilaisina ymmärrämme kollegojemme tapaa ilmaista sanattomia viestejä, tunteita ja ajatuksia.

Kuvailutulkkauksen kautta saanut paljon positiivisia asioita omaan työhöni teatterialan ammattilaisena. Olen joutunut väistämättä sivistämään itseäni. Minulla on lupa leikkiä sanoilla.

Olen kohdannut kerta toisensa jälkeen esitystaiteeseen liittyvät perustekijät ja joutunut määrittelemään, mikä on oleellista ja mikä ei. Olen myös päässyt itsekseni analysoimaan, miksi esityksessä joku asia toimii ja toinen taas ei, mitä en tietenkään voi tulkkeessa kertoa pysyäkseni ”objektiivisena”, mutta oman oppimiseni kannalta joidenkin teoksissa tehtyjen, mielestäni kummallisiksi kokemieni ratkaisujen oivaltaminen on tärkeää.

Eero Enqvist: Näyttelijyydestä on viittomakielen tulkille suurta etua. Tulkki tuntee teatterin maailman, sen konventiot, tyylisuunnat ja näytelmät. Koska viittomakieltä tuotetaan viittomien lisäksi kehon liikkeillä ja ilmeillä, on kuulevan ammattinäyttelijän ehkä hieman helpompaa heittäytyä viittomakieliseen ilmaisuun.

Tähän seikkaan liittyy myös eräänlainen paradoksi. Toisin kuin kuvailutulkkauksessa viittomakielen tulkkauksessa tulkki on näkyvissä ja väistämättä tulee osaksi esitystä vaikka onkin välittäjän roolissa.

Olen vuosikausia pohtinut, missä menee se raja, jota tulkki ei saa ylittää omassa viittomakielisessä ilmaisussaan. Tarkoitan tilanteita, jossa tulkki tekee tavallaan liikaa, ylinäyttelee tarpeettomasti vieden huomion itseensä sen sijaan että se pysyisi itse esityksessä. Ajattelen usein tässä kohdin vedenpintaa: Näyttelijän ilmaisu kulkee pinnan päällä ja tulkin ilmaisu ehkä juuri sen vedenpinnan korkeudella.