Näyttelijättärien tahattomat välivuodet

“Hei missä kaikki miehet on?” on lause, joka kaikaa monilla kursseilla.
“Töissä”, toteaa joku.

Teksti: Ulla Virtanen

Kun ikämittari näyttää lähemmäs neljääkymppiä, vähenevät naisnäyttelijöiltä työt. Tämä klassinen väite kummittelee monen meistä mielessä, onhan tätä kuultu paikoin koko työuramme ajan.

Markkinamielessä naisen paikkaa viihteessä ja draamassa on pidetty kautta aikojen sivuroolina. Väkisin, voisi myös väittää. Alitajuntaamme on ujutettu omalaatuinen väite, että naisvetoiset elokuvat ja sarjat ovat niche-tuotantoja, joita katsovat ja ymmärtävät vain naiset.

Miesvetoiset tuotannot luonnollisesti ovat kaikille. Roolejakin riittää. On toimitusjohtajaa, sankaria, seksikästä luuseria, etsivää, kirurgia ja viekkaan vekkulia keski-ikäistä miestä farssissa, joka huijaa, puijaa ja pettää, mutta silti hurmaa kaikki. Vaan miten kukaan voisi samaistua pääosassa pahista lättyyn lätkivään supersankariin jos tämä sattuu identifioitumaan naiseksi? Ei sitten mitenkään.

Pientä helpotusta huoleen ovat matkan varrella tuoneet sarjat kuten Sinkkuelämää. Tällöin alettiin kansainvälisesti pikku hiljaa miettiä, että ehkä naisvetoiset sarjat ja elokuvat ovat sittenkin jossain määrin myyviä. Perässä ovat nyt viime aikoina marssineet samaiset Sinkkuelämän naiset yli 50-kymppisinä ja myös Barbie -elokuva, joka vahvistaa uskoa naisten kiinnostavuuteen. Tai sitten siihen, että leluelokuvia kannattaa tehdä enemmän.

Silti kun mietitään teoksia ja tuotantoja, eikä puhuta vain pääosista kotimaisissa poliisisarjoissa tai Niskavuori -teoksista, niin aika vähällä ja keveällä ne naisten roolit yhä ovat.

Näin tässä taannoin vaatemainoksen, jossa pyrittiin olemaan ajan hermoilla. Oli eri taustaisia malleja eri ikäkausilta. Rytmikäs musiikki soi ja kaikki näyttivät elinvoimaisilta. Oli miehiä, naisia, ihmisiä pienestä lapsesta vanhuuteen asti. Eikun ei sittenkään. Mainoksen naismallit hyppäsivät kolmenkympin tienoilta suoraan sinne eläkeikäiseen. Väliinputoajiksi olivat joutuneet 40-60 -vuotiaat naiset.

Keskustelin tästä mieheksi identifioituvan kollegan kanssa. Pohdimme miksi naiset joutuvat karrikoidusti välivuosille. Päädyimme ajatukseen, että yhteiskunta ja markkinat eivät tiedä mihin sijoittaa nainen, joka on neljänkympin hujakoilla ja siitä yli. Se on varmaa, että nainen on liian vanha miespääosan himojen kohteeksi ja ylipäätään liian vanha nuoreksi äidiksi ja vaimoksi kenen tahansa miehen rinnalle.

Herra paratkoon jos edes geriatrisesta poliklinikasta kertovassa tarinassa olisi päähenkilöillä yli 30 -vuotiaita puolisoita pyyhkimässä mangososetta hellästi suupielestä. Nelikymppinen on liian vanha kaikkeen ja samalla liian nuori mummomaiseksi isoäidiksi. Ei mummonmuussi -epookissa voi olla elinvoimainen ja seksikäs 60-vuotias. Hän on toki hyvä ruumissäkkiin, mutta aivan liian vanha traagiseksi rikoksen uhriksi.

Liekö tässä yksi syy, miksi meidänkin alamme kurssit ovat täynnä naisia, valokuvaussessioissa on eniten naisia, talkoopuuhissa naisia. Hittolainen, tätä Ämyriäkin kirjoittaa ja toimittaa lähinnä naiset. En siis missään nimessä sano, että kurssit ja aktiivisuus ovat vain väliinputoamista tai jotain mitä tehdä odotellessa töitä. Kaikki tämä on viisasta, itsensä kehittämistä, ammattiylpeyttä. Toivoa voi, etteivät monet hienot työt mene sivuun isolta, ahkeralta ja elämänkokemusta omaavalta työväeltä, joka sattuu vaan olemaan tietyn ikäinen ja edustaa tiettyä sukupuolta.

Tässä jotain pohdittavaa jokaiseen roolitukseen, näytelmävalintaan, käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen. Voimme vain kuvitella miten taidokkaasti sitä pääpahista vetää lättyyn tuo voimaa kerännyt aikuinen, kypsä nainen.