Vuoden freelancer Jouko Enkelnotkon kaaoksessa on logiikka
Teksti: Leena Pihkala
Jouko Enkelnotkon rajaton uteliaisuus on tuonut hänelle monipuolisen uran. Tampereen freelancenäyttelijöiden Vuoden free 2022 -palkinnon yksi peruste hänen palkitsemiselleen oli se, että Enkelnotko uskoo omiin ideoihinsa. Enkelnotko tosin itse miettii, uskooko hän ideoihinsa yksin.
”Mulla on sellainen filosofia, että mikään inhimillinen ei saa olla taiteilijalle vierasta. Se on yksi syy, miksi koen sote-työn tärkeäksi. Tämä työ on tuonut eteeni lukemattoman määrän eettisiä kysymyksiä, joita muutoin en olisi päässyt käsittelemään.”
Enkelnotko on toiminut sote-puolella taiteilijana jo 20 vuotta. Hän esiintyi sairaalaklovnina lasten ja nuorten osastoilla, ja vuonna 2017 syntyi Armas-klovni. Armas-klovnin hahmossa Enkelnotko on tehnyt apurahaprojekteja vanhustyössä ja aikuisten osastoilla.
Erikoistaitona hänellä on improlaulu. Aikuiset toivovat monesti kuulevansa laulun omasta sairaustilanteestaan tai peloistaan.
”Olen muun muassa tehnyt koomisen laulun peruukin ostosta, toiveikkaan odotuslaulun vielä syntymättömälle lapselle ja kaipauslaulun ystävälle, joka ei koronatilanteen vuoksi saanut vierailla sairaalassa.”
Intuitio on valtavan tärkeä työkalu.
”Välillä se on niin voimakas, että pelästyn itsekin.”
Enkelnotko ottaa työnsä vakavasti.
”Mä sukellan siihen tehtävään kaikella osaamisella, ymmärryksellä ja taidolla mitä mulla on, jotta se mun tehtävä ja sen ihmisen toive tulee lunastetuksi.”
Sote ei ole toki Enkelnotkolle ainoa työkenttä. Hän on työskennellyt vuosien mittaan vos-teattereissa, laulanut, ohjannut, improvisoinut, juontanut… Lista on pitkä ja kasvaa koko ajan. Nyt Enkelnotko pyrkii Angel Dell -draghahmollaan San Marinon euroviisuedustajaksi. Ohessa kulkee toki kaikkea muuta.
”Freelancerin vuosikellon ideaali olisi sellainen, jossa olisi yksi rooli, yksi ohjaus, musiikkijuttuja ja sote-kenttä. ”
Se tosin toteutuu harvoin, koska asiat menevät päällekkäin ja jotkut suunnitelmat eivät toteudu.
”Freelancerina oleminen on niin syvällä minussa. Olen paljon pohtinut, kuinka kalliiksi freelanceriuden vapaus on mulle tullut, nimenomaan taloudellisesti. Mietin usein, että mitä jos olisin tehnyt toisin, pysynyt kiinnityksellä. Tämä on rakasta ja repivää. Siitä vapaudesta maksaa kovan hinnan epävarmuuden ja toimeentulon suhteen, mutta aina mä palaan freelanceriksi.”
Lyhyen kiinnityksen hän kyllä voisi ottaa.
”Paitsi jos Angel lähtee Euroviisuihin Liverpooliin, sitten perutaan kaikki! Kun Eurooppa on polvillaan Angelin edessä, sitten on pakko laittaa kalenteri uusiksi!”
Muitakin tavoitteita toki on.
”Uteliaisuus ja kaiken kokeilu… Urani näyttäytyy kaoottisena, mutta siinä mun kaaoksessa on logiikka.”
Enkelnotko kuvaa tätä kaaoksen logiikkaa sanoilla virstanpylväät ja suunnistusrastit. Kyseessä ovat ne kysymykset ja haasteet, jotka elämä on hänelle asettanut – asiat, jotka mietityttävät, ja joihin hän törmää alati.
Enkelnotko haluaa koko ajan kehittää itseään ja saavuttaa itselleen asetettuja tavoitteita. Suunnistusrasteja voi suorittaa myös vos-kentän bongailuna. Suomen kartalta voi laskea virstanpylvääksi lukuisia työskentelykaupunkeja ja näyttämöitä: Seinäjoki, Kouvola, Savonlinna, Helsinki…
”Voi laskea monessako olen käynyt ja kuinka moneen haluaisin vielä mennä. Tykkään vaihtuvista ympäristöistä ja uusista ihmisistä.”
Seuraava rasti ruutuun on kansanopistossa opettaminen Tampereella Voionmaan opistossa. Enkelnotko kutsuttiin opistolle opettamaan musiikkiteatteria. Opettaminen kiinnostaa, mutta jännittää. Jännittääkö hän muita esiintymistilanteita?
”No kuule, vastaus lyhyesti: Ei. Kun jotkut ihmiset on luotu näyttämölle. Miksi sellaista jännittämään, kun kotiinsa tulee? Edessä ja keskellä, niin aina hyvä”, Enkelnotko sanoo ja nauraa päälle.
Tämä on Enkelnotkolle tyypillistä vitsailua. Hän on oppinut urallaan kantapään kautta, että sarkasmi ja itseironia eivät aina välity kirjoitetusta tekstistä, mutta hän ei voi olla haastattelutilanteessa viljelemättä lausahduksia, jotka joku lukija voisi ottaa liian tosissaan.
”Mihinkäs karhu karvoistaan pääsee!”
Huumori on jatkuvasti läsnä hänen työssään.
”Jopa kirkkokonsertissa saatan olla hauska.”
Työ ei kuitenkaan ole missään nimessä Enkelnotkolle vitsi, päinvastoin. Hän kohtelee kaikkia työkeikkoja samalla arvostuksella.
”Taiteilijana sä et pääse koskaan piiloon, teet sitä työtä aina omilla kasvoillasi. Ammattitaito on arvioitavana koko ajan, se tavallaan todetaan siinä hetkessä ja jokainen keikka on käyntikortti. Mun työni ei muutu siinä, teenkö sitä vos-teatterissa, freelancerina, tai teenkö mä pienen keikan, ilmaiskeikan tai yritysjuhlakeikan. Mun pitää aina lunastaa se mun oma työni ja roolini, mikä se kulloinkin sattuu olemaan. Esiintyminen on esiintymistä, ja se pitää tehdä aina hyvin.”
Epäuskottava ja feminiininen – vaiko sittenkin uniikki moniosaaja?
Aikanaan Enkelnotko pyrki Teakiin ja Nätylle useita kertoja.
”Kolmannella kerralla Teakiin hakiessa kolme miestä hakuraadista piti minulle luennon, ettei minun kannattaisi hakea. He sanoivat, että ’Olet niin feminiininen, että se kahlitsee ilmaisuasi. Sinulle ei tule riittämään töitä tällä alalla’. En itse nähnyt asiaa niin, ja identiteettini oli vielä muotoutumassa. En ajatellut, että olisin niin feminiininen, ettenkö pystyisi tekemään jotain heteroroolia. Mutta muistan sen lausuman ja se jäi mua kaihertamaan.”
Enkelnotko päätyi Turkuun Suomen ensimmäiselle ammattiin johtavalle musiikkiteatterilinjalle. Turun Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksen koulutuslinjalla tarkoitus oli tukea opiskelijoita tulemaan alan monitaitureiksi, jotka kirjoittavat, säveltävät, ohjaavat ja esiintyvät.
”Lupaus oli aika laaja: Teistä tulee mitä haluatte, kaikki onnistuu tämän linjan kautta. Meillä oli hyvin dramaattinen vaihe, jossa menimme lakkoon. Lakko kulminoitui kysymykseen siitä, että antaako tämä linja sitä, mitä haluamme.”
Enkelnotkon mukaan lopulta kaikki linjan 12 opiskelijaa kuitenkin päätyivät ammattiin tavalla tai toisella: Esimerkiksi opettamaan laulua, näyttelijäksi, töihin vankilateatteriin ja Kansallisoopperaan tai musiikkiteatterisäveltäjiksi.
”Olen onnellinen siitä koulutuksesta ja siitä taidekäsityksestä ennen kaikkea. Siellä ei ollut koulukuntia. Ajatus oli se, että musiikkiteatteri pitää sisällään kaikki taiteenlajit. Se spektri oli laaja – ajateltiin, että oopperakin on musiikkiteatteria, eikä tehty vain amerikkalaisia musikaaleja. Tehtiin uutta kotimaista musiikkiteatteria ja kaikki ovet olivat auki.”
Koulu jäi kuitenkin kesken, kun Enkelnotko päätyi Kouvolan teatteriin näyttelijäharjoittelijaksi. Siellä hän koki jonkinlaisen identiteettikriisin, johon kietoutui Dromion tuplarooli Shakespearen näytelmässä Hairahduksia (Comedy of errors). Prosessi oli monella tavalla takkuinen. Hän ymmärsi kannattelevansa tekstin komiikkaa, mutta hänellä ei ollut ”yhtään kivaa”. Enkelnotko lähti jopa itkien harjoituksista.
Mutta kaikki muuttui, kun tekstin merkitys avautui hänelle.
”Ymmärsin, että näytelmän Antipholus on yliminä ja Dromio ego, joka ottaa yliminää seuratessaan elämän iskut vastaan. Ymmärsin, että Shakespearehan piirtää tässä roolihahmojen kautta ihmisen, se on siinä tekstissä. Mun roolista tuli hyvä, jos kriitikoihin on uskominen. Eräs kriitikko kirjoitti, että teen modernin klovnin. Mä selvisin siitä ja nousin kuin Feeniks-lintu tuhkasta, kaikki oli poispyyhitty. Se toimi mun näyttelijäidentiteetin kätilönä.”
2015 Enkelnotko suoritti opintonsa loppuun. Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksen nimi oli muuttunut Taideakatemiaksi ja tutkintonimike teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Osana opintoja hän ohjasi itselleen tärkeäksi tulleen Hairahduksia-näytelmän opiskelijoille.
”Se oli kamalan kaoottinen ohjaus. Katsoin sen vähän aikaa sitten ja ajattelin, että tää on ihan hirveä ja siinä on liikaa tavaraa. Mutta kun oli vuosia ajatellut kolmea erilaista tulkintaa, niin siinä oli ne kaikki päällekkäin. Se oli ehkä yleisölle kummallinen teos. Mutta sain ohjattua, ja Shakespeare toimi jälleen kätilönä – tällä kertaa ohjaajan identiteetin.”
Osana opintoja ollut dramaturgian kurssi avasi polun näytelmäkirjoittamiseen. Syntyi lähihistoriaan ja tositapahtumiin perustuva laulunäytelmä Maria, ryssän morsian. Teos pohjautui Arvo Myllymäen omaelämäkerralliseen teokseen Vihan ja rakkauden päivät. Esitys toteutui harrastajateatterissa Lapualla.
”Lopulta löysin itseni tilanteesta, jossa olin tehnyt paitsi käsikirjoituksen, myös laulun sanoitukset ja muutaman melodian, lavastussuunnitelman ja koreografian. Tämän jälkeen olen voinut rinta rottingilla kutsua itseäni musiikkiteatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Minkään yksittäisen asian eteen en ole elämässäni tehnyt niin paljon töitä – ja edelleenkin yritän saada näytelmälle uuden tulemisen.”
Enkelnotko ei ajattele, että suomalainen kenttä olisi lopulta kovin jäykkä.
”Suomalaisen taidekentän vahvuus on tietty rosoisuus ja alkukantaisuus, itsestä lähtevä estetiikka. Meillähän on kirjava taidekenttä, vielä kun siihen yhdistetään puoliammattilaiset ja harrastajat, niin meillä on paljon omaäänistä porukkaa.”
Ja omaääninen Enkelnotko on itsekin. Kaikki eivät vaan tunnu ymmärtävän sitä.
”Mulla on joku kumma epäuskottavuus-karma. Olen aina saanut yleisölle viestini perille. Jos näyttämöllä on pitänyt olla hauska tai itkettää, onnistuu! Tuottajapuoli on mun kompastuskiveni.”
Enkelnotko kertoo todella kaivanneensa agenttia, sillä sopimusneuvottelut ovat hänelle ahdistavia. Hän kokee ne epätasa-arvoisina. Useasti hän on tullut vedätetyksi, ja suuhun on jäänyt paha maku.
”Olen jotenkin vanhanaikainen ja ajattelen, että tämä on tietyllä tavalla kutsumusammatti. Ajattelen, että mulla on tällainen lahja, jonka tarkoituksena on se, että mä kerron tarinoita ja laulan ihmisille, jotenkin jakaa ihmisyyttä taiteen kautta. Ei sellaista saisi käyttää hyväksi.”
Ylipäätään Enkelnotko on kokenut, että työllistymiseen liittyy jollakin tavalla pärstäkerroin ja se, että häntä ehkä pidetään epäuskottavana. Hän on kokenut, että hänen ideansa ohitetaan helposti. On vaikea paikantaa, mistä se johtuu. Meriittejä kuitenkin löytyy, ja hän saa vuosia myöhemmin hyvää palautetta onnistuneista rooleistaan.
”Sen ymmärrän, jos teen työn, jossa en onnistu. Mutta kun onnistun työssäni, mietin miksi se ei poi’i mulle uutta työtä.”
On vaikea ymmärtää, miksi ei saa roolia, jos auditioneissa saa koko raadin itkemään liikutuksesta.
”Mietin, että olenko paranoidi, mutta kun katson, kuka on antanut mulle töitä, niin kyllä sateenkaarikansan osuus on huikea.”
Välillä Enkelnotko miettii, onko hän tehnyt virheen siinä, että on avoin.
”Toisaalta mä en osaa olla mitään muuta. Kutsun itseäni tyhmänrehelliseksi. Joskus siitä on paljon hyötyä ja joskus siitä on paljon haittaa.”
Yksi mahdollisuus on myös se, että monella kentällä toimivaa Enkelnotkoa on vaikea lokeroida.
"Totta on sekin, että en halua tulla lokeroiduksi, että onko se sitten lopulta oma vika?"
Moni onnistuminen on myös jäänyt isolta yleisöltä näkemättä, koska ne ovat tapahtuneet pienissä maakuntateattereissa. Roolituspäätöksiä tekeville ne työt ovat jääneet vieraiksi.
Äijäilyä ja diivailua
”Eräs improvisaatiota opettava kollegani sanoi, että kun siirtyy mukavuusalueelta pois, alkaa elämysalue.”
Tällaisen elämysalueen Enkelnotko kohtasi Törnävän kesäteatterissa 2010, jossa hän sai yllättäen samalle kesälle kaksi äijäroolia.
”Mitä enemmän kesä eteni, sitä enemmän ärisin. Olin niin saa-ta-nan äijä. Se toimi ja oli tosi hauskaa. Olen tosi kiitollinen niille naisohjaajille, jotka päätti miehittää mut näin.”
Uudehko asia Enkelnotkolle on hänen draghahmonsa. Enkelnotko loi Angel Dellin tarpeesta menestyä Euroviisuissa. Hän on nyt julkaisemassa toista singleä Angelina. Hahmo on myös tapa nauraa itselleen, ja kääntää omat heikkoudet supervoimiksi.
”Ura oli laskusuunnassa ja valoin kipupisteistäni hahmon, jolla on omat ongelmani potenssiin kaksi. Angel uskoo, että hänen kuuluisi olla menestyneempi: hänen olisi ylipäätään pitänyt saada niin paljon enemmän elämältä."
Angel inhoaa vanhenemista ja on hyvin äkkipikainen herkkänahkaisuudessaan.
”Kumpikaan meistä ei oikein osaa korjata rikki menneitä asioita, eikä kummallekaan anneta helposti anteeksi.”
Enkelnotko jopa harmittelee, ettei tullut tehneeksi dragia aiemmin. Hän katsoo, että Eurovision-laulukilpailu on viimeinen formaatti, jossa hänellä on mahdollisuus pärjätä.
”Koska siellä voi kilpailla yhden kappaleen ympärille rakennetun shown kanssa.”
Pian haastattelun jälkeen Angel Dell lähtee matkalle kohti San Marinon euroviisukarsintoja.
”Euroviisuissa erilaisuus on valttia ja sateenkaarikansaan kuuluvana se on kotikenttää. Angelissa on tasoja, hän on hyvin tragikoominen. Hänen ohjelmistossaan voin vihdoin hyödyntää sekä rinta- että kontratenoriääntä. Ja hänen avullaan pystyn ainakin hetkittäin sietämään paremmin omia puutteitani ja luonteenpiirteitäni, ja jopa nauramaan itselleni.”
Vaikka Enkelnotkolla on toisinaan töistä pulaa, niin ideoista ei koskaan. Apurahahakemuksien tekeminen käy työstä, ja hän sorvaa niitä erilaisille työryhmille milloin sote-puolelle, lastenteatteriin ja näytelmäkirjoittamiseen. Lannistua ei auta.
”Kun mä puhuin tästä kaoottisuudesta, niin siellä on kuitenkin aina ne omat tienviittana olevat elämänkysymykset, joita haluan käsitellä taiteessa. Haluan osoittaa, että ratkaisen tämän ja pääsen tästä yli.”
