Kameraikä, vihdoin!

Teksti: Eeva Putro

Uskon että uudistus Näyttelijähaussamme on monelle todella suuri huojennuksen paikka.

Olen itsekin yksi niistä näyttelijöistä, jotka ovat aina ulkopuolella roolituksista yhdestä syystä: et ole oikean ikäinen. Joko he ovat katsoneet ns. “oikeaa” ikääni ja se ei sovi rooliin, tai sitten, mitä useamminkin olen kuullut, oikea ikäni (jota ohjaaja tai roolittaja ei tiedä), on täsmälleen sitä mitä haetaan, mutta ohjaaja katsoo naamaani ja nauraa: “Et ole ihan vielä tässä iässä mitä me haetaan”. Huokaus. Milloin olen oikean ikäinen?

Kylmä möykky sisuskalujen keskellä olen joskus ajatellut miten monta mahdollisuutta on minultakin mahtanut mennä ohi ihan vain siksi, että joku on käyttänyt Näyttelijäliiton näyttelijämatrikkelia, lyönyt siihen jonkun tietyn ikähaarukan (johon ulkonäköni vuoksi sopisin), mutta joka ei ole lähelläkään oikeaa ikääni? Varmasti lukemattomia. En ole pulpahtanut esiin, enkä siis edes roolittajan ajatuksiin! Saa olla melkoinen somenero, että
saa ihan jatkuvalla selfieiden postaamisella tai muilla tempuilla paikattua tämän epäkohdan.

Itsensä markkinoiminen on sen verran raskasta ja ahdistavaa, etenkin meille ujoille suomalaisille, että soisin asioista tehtävän hieman helpompaa.

Ylipäätäänkin olen sitä mieltä, että vanhat hyvät tavat kunniaan! Ikää ei tarvitsisi kysyä etenkään naisilta missään kohtaa. Se pitäisi palauttaa äärimmäisen epäkunnioittavien kysymysten joukkoon. Etenkin meidän alallamme, jossa tästä seuraa ihan konkreettista vahinkoa heille joiden kehollista olemusta ikä ei vastaa. Olen itse joutunut, jopa speedmeetingissä, vastaamaan pöydissä kysymykseen iästäni. Mielestäni tällainenkin pitää ehdottomasti kieltää, vaikkapa jo siinä vaiheessa kun roolittajat kutsutaan paikalle.

Ulkomailla on jo kauan ollut täysin eri meininki. Kävin kuuluisan roolittajan, Nancy Bishopin roolituskurssilla muutama vuosi sitten, ja kun eräs kurssilainen kertoi esittelyissä ikänsä, Nancy melkein huusi: “Älä koskaan, ikinä, milloinkaan, sano ikääsi! Näyttelijä ei saa paljastaa sitä. Oikea ikäsi ainoastaan hämmentää roolittajaa ja hän lakkaa katsomasta sitä miltä oikeasti näytät ja mihin rooleihin sovit!”. Jäin miettimään asiaa. Kyseisen kursin jälkeen solmin ensimmäisen ulkomaisen agenttisopimukseni, ja silloin asia tuli selväksi: muualla Euroopassa on käytäntönä ilmoittaa kameraikä. Eli se, noin kymmenen vuoden ikähaarukka, jonka sisällä voit uskottavasti näytellä. Tämä käytäntö on voimassa esimerkiksi Spotlightissa, Britannian suurimmassa näyttelijämatrikkelissa ja casting-alustassa, jota käyttävät koko maan roolittajat ja roolittajat ympäri maailmaa.

Olen jutellut tästä aiheesta myös muiden näyttelijöiden kanssa. Monet ovat kohdanneet ikäsyrjintää. Eräs kollegani kertoi kiistäneensä roolittajan väitteen, että hän olisi ollut liian vanha rooliin ja inttäneensä hänelle, että oikealla valaistuksella hän näyttää täsmälleen sopivalta. Kyseinen näyttelijä oli lähettänyt vielä kuvansakin perään ja saanut kutsun koekuvaukseen! Itselläni tuskin löytyisi pokkaa tällaiseen vastarintaan, mutta kunnioitan
kollegani yritteliäisyyttä.

Loppuun kerron vielä yhden tositapauksen omalta uraltani. Sain koekuvauksen kautta roolin tanskalaisessa tuotannossa, ja kun sitten luin koko käsiksen, totesin että minun roolini oli ilmoitettu 15 vuotta oikeaa ikääni nuoremmaksi. Itselleni tilanne oli hämmentävä ja ahdistava, koska jollain tapaa ajattelin itsekin että "apua, en voi olla oikea rooliin". Mutta tuotanto ja ohjaaja kiittelivät minua taivaisiin kuvausten jälkeen ja myöhemmin olin tuosta suorituksesta shortlistattuna paikallisten Jussien sivuosapalkinnolle, joten aivan metsään se ei voinut mennä. Kukaan ei ole valittanut että olisin ollut väärän ikäisen näköinen.

Ei siis voi muuta kuin jatkaa freelancernäyttelijän esteradan selättämistä ja uskoa että ne oikeat roolit osuvat kohdalle. Tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että uudistettu näyttelijämatrikkeli auttaa meitä kaikkia olemaan tavoitettavissa juuri sellaisina näyttelijöinä ja kasvoina, kuin olemmekin.